Odottavan aika on pitkä vai onko?

 

Ystävänpäivä. Välillä veinaa olla mammalla tylsää, kun ei saa mennä mielensä mukaan. Ulkona olisi ihania nameja pupujen jättäminä, eikä antaisi emäntä niitä vapaasti napostella. Edellisenä viikonloppuna annoin Hildalle matokuurin. Ei siirtyisi sitten maidon mukana pennuille loiset. Vapaana saa mennä ulkona, kunhan vaan jättää pupun papanat rauhaan.

Hildahan on muotovalio, tein pientä sukututkimusta. Hilda on valio kuudennessa sukupolvessa emälinjaa. Täysin ranskalainen geeneiltään. Sisun sukutaulua myös katselin, että valioita löytyy neljästä sukupolvesta taakse päin. Sisu vielä nuori koira, kerkiää vielä vaikka mihin. Sisun emän isä on tsekistä ja siellä takana kuuluisaa pellegrinotti sukua. Uutta verta siis tiedossa niin Hildan kuin Sisunkin puolelta bretonipopulaatioon.

Nyt vaan odotellaan. Odottavan aika on pitkä ainakin näin kaksi jalkaisen näkökulmasta.

Pentue on suunniteltu lapsenuskoisesti luottaen, uroskin löytyi käsiä ristien. Kaikki mahdollinen taustatyö tehty. Luontohan se lopulta hoitaa syntymän ihmeen. Ihmisen tehtävä onkin olla vain tukena ja tarvittaessa apuna. 

Tuli jälleen yksi vuosi ikinuoruuteen lisää. Mies lupasi ostaa sen uuden haulikon, mikä jäi viime kesänä hankkimatta. Tuli hommattua tuo Rommi pentunen, en sitten raskinut investoida haulikkoon.. No tuleepahan synttäri-ja äitienpäivälahja samalla..Taitaa jäädä ostoluvan hankkiminen pentuajan jälkeen, kevääseen. Olisi nivelrikkoselle olkapäälle sitten puoli kiloa kevyempi kannettava syksylle.. Metsää saakin sitten paljon, kun Hilda on valmis kaveri ja Rommin kanssa reenataan. Jospa lintukanta liikkumillani alueilla lähtisi nousuun. Viime syksy oli todella heikko.