Ultra

Eka saalis kyyhkyalotuksessa,Hilda 11k.

Kiinni, että sain keskittyä kyttäämiseen. 

Sorsan aloituksessa niinikään 11k.Yhden tavin pääsi noutamaan.

                                           Lapset pitävät tyynyinään koiria.
 

Hildan kanssa käytiin eilen ultrassa. Kantavana näkyy olevan.

Innokkain pennun varaaja oli seuraamassa Hildan metsäkoetta viime elokuussa ja peltokoetta lokakuussa. Ensimmäistä seisojaa hankkimassa. Minun tehtäväni kasvattajana on olla tukena kaikissa vaiheissa, pennusta aikuisuuteen jopa vanhuuteen saakka. Mikäpä siinä, minulla on sitä kantapään kautta opittua tietoa runsaasti.

Kaikenlaisia oppaita on niin netti-kuin kirjaversioina. Niistä pitää poimia omalle koiralle sopivat koulutusohjeet. Oppaat eivät ole se ehdoton toimintamalli. Täytyy osata lukea omaa koiraa, että poimii juuri meille käypäset koulutusohjeet.

Minulle kasvattaja antoi Hildaa ottaessani yhden neuvon:"Tottelevaisuuden osaat opettaa, koira hoitaa lopun". Hyvä neuvo, mutta ei ehkä satasella onnistunut. No, kukapa haluaisikaan itselleen mehtuukaverin, joka toimii kuin "robotti nappia painamalla". Koira menee vaistojensa varassa. Koskaan koira ei tee ilkeyttään virheitä, silloin saa ohjaaja katsella peiliin. 

Olenkin oppinut ja neuvonut, että tottelevaisuus kuntoon, sitten vasta metsään. En ole pitänyt koskaan liinaa koiralla. Pysähtymistä on reenattu tarpeeksi Heti alku ajoista saakka.

Nuoren koiran kanssa ei pidä jatkaa metriäkään, kun tilanne kuumuu. Silloin voi vaikka lähteä kotiin tai pitää kunnon tauon. Sain tämänkin oppia selkäpiitä pitkin..Malttia siis.

Nyt elellään päivä kerrallaan massua kasvatellen. Ulkoillaan paljon, saa Hilda juosta vapaana niin pitkään kuin se tuntuu mielekkäälle. Terveydestä, ravinnosta pidetään hyvä huoli, että mamma voi mahdollisimman hyvin.

Hildasta

 Hilda tuli minulle hieman yllättäen. 

Olin käynyt katsomassa toista narttua Lucya, johon ihastuin korvia myöten. Sen astutusreissu ei kuitenkaan tuottanut tulosta, olin suunnattoman pettynyt. Mutta samalla kertaa sain kuulla, että Armin sisko Humiko on kantavana iki ihanalle Elroylle. Siinä sitä on bretonin mallia. Tämä Hildan sulhanen Kape värisytti lähes yhtä syvältä.

Alkoi jännittävä odotus. Kyyhkypassissa lähes itkin, niin onnetonta olla passissa ilman koiraa. Sorsametsälle emme lähteneet lainkaan. Hilda syntyi 25.8.20. Oli ainut oranssi valkoinen narttu, sain sen.

Olin aiemmin puhunut miehelleni josko en ottaisi enää koiraa ollenkaan. Mies totesi, että älä ota, istu kiikkustuoliin neulomaan sukkia ja et kohta pääse mihinkään. Minulla on kohtalaisen paha nivelrikko siellä täällä. Oikeassahan mieheni oli. Koira pakottaa liikkeelle. Ei metsästyskoira kehity sohvalla makaamalla. Pentu saa geeneissä noin 25% ominaisuuksistaan, loput tulevat koulutuksen, ympäristön kautta. Hihnan kaksijalkainen pää on siis merkittävässä roolissa puhuttaessa aikuisesta huippu metsästyskoirasta. 

Hilda haettiin syyslomalla kotiin. Olipahan melkonen durasel, mutta äärettömän nopea oppinen. Heti pienestä arjen pienet tilanteet toimivat oivallisina oppitunteina matkalla tämän päivän metsästyskoiran taitoihin.

Ensimmäinen tuntuma järveen oli myrskyävä aallokko. Ajattelin, että hyvästi nuorten luokan vesityö.. Sinne vaan järveen itsekkin "munasilleen" reeniin mukaan. Jos koira noutaa maalta, noutaa se myös vedestä. Niinhän siinä kävi, että nuo vesityö täysillä pisteillä. Tuomari vielä mainitsi, että on ilo nähdä innokas nuorten luokan koira vesitöissä.

Nuorten luokan kaer kokeissa kävimme pari kertaa. Eka kokeen sössin oikein loistokkaasti itse. Toisesta kokeesta nuo3. Hilda houkuteltiin luonnetestiin, saataisiin herkän rodun maineessa olevasta koirasta tietoa. Hiukan jännitti millainen tapahtuma se luonnetesti on. Heti koiran nähtyään testaava tuomari aloitti kehut. Läpi koko testin tuli vain positiivista, jopa ylistävää palautetta. Loppukritiikissä yllätyin, Hilda sai 194 pistettä. Enempikin olisi tullut, mutta tuomarikin totesi, että olen opettanut noutamaan helläsuisesti, siksi ei alkanut "taistelemaan" lelun kanssa liikaa. Tutkailin tilastoja, Hildan luonnetestitulos paras 10 vuoden ajalta nartulla.

  Avo kaer kokeissa kävimme ne pari kertaa kakkoset hakemassa. Näyttelyissä tuli alle kolme vuotiaana kasaan sertit. Niinpä muotovaliohakemusta tekemään. Myöhemmin jalostusrekisterihakemus ja nyt Hilda on jalostusrekisterissä numero 52.

Hilda on ihanteellinen kotikoira, oikein lasten fanittama. Mummutettavat pitävät "tyynyinään" perheemme kahta bretonia. Ei tulisi mieleenkään, että ärähtäisivät taaperoille.

Mitäs sitten tapahtuu, kun menen asekaapille ja otan leidini esille. Silloin koira muuttuu aivan toiseksi. Nyt olet mummu oikealla asialla, koira aivan täpinöissään. On nautinnollista kävellä metsässä, kylläkin peitteisessä pajukko taimikossa suurimmaksi osaksi, ja seurata koiran työskentelyä. Sieltä se luontaisesti tulee vinkkaamaan, että tule kuule tänne, täällä olis parit teeret. Koiran kyllä kestää mennä lähemmäs, mutta usein sitten kävi niin, että minua kaikkosivat liian kaukaa linnut. Joka reissulla koira löysi lintuja, mutta joko arkoina lähtivät jo kaukaa tai sitten minä posautin ohi. Ihan hävetti sanoa koiralle, että ohi meni. Jäniksen sain kuitenkin hienolta seisonnalta tälle syksyä. Muutama kyyhky ja sorsa saaliina myös. Aamusta tuntui jäsenet kankeille, mutta kolmenkin tunnin reissun jälkeen olo oli kuin nuorella tytöllä. Hilda on minulle arjen pelastaja, personal traileri ja ystävä, joka ei arvostele.

Nyt jännätään mitä kevät tuo tullessaan. Loppu kuusta käydään ultrassa katsomassa onko siellä pentusia. Kovin on läheisyydenkipeä koira tällä hetkellä.

Vuodet ovat vierineet

 Edellisestä päivityksestä on pitkä aika.

Armin kanssa metsästimme,kävimme kokeissa ja yhdessä teimme töitä hoitolasten kanssa.

Armi saavutti avo 1 marraskuussa 2017 Haapajärven kokeessa.Oli päivän paras hakija.

Seuraava syksy olikin sitten yllätyksellisen raskas.

Kerkesimme käydä yksissä voi luokan kokeissa Suomussalmella,kun Armi yllättäen sokeutui. Silmät olivat terveet,sehän teki asiasta vielä traagisemman.

Elämä jatkui koiran osalta iloisena,näkönsä menettäneenäkin. Pääsimme ensimmäistä kertaa Lappiin metsälle. Hienosti sokeanakin Armi löysi riekot. Noutoon tarvittiin avuksi näkevä Lara kaveri.

Töissä Armi huomioi hoitolapset kuten ennenkin. 

Syksyllä 2019 Armilla hajuaisti huononi huomattavasti. Lähellä olevien huomaaminen heikkeni ratkaisevasti. Johtuiko samasta syystä kuin näönkin menetys,se jää arvoitukseksi. Jouduin tekemään raskaan päätöksen luopua koirasta. Nyt kaikille jää kauniita muistoja. Oli raskasta pukea viimeisenä aamuna metsästysliivit päälle ja lähteä "viimeiselle" mehtuureissulle eläinlääkärin luo.

Elämä jatkuu, sanotaan.

Monen pitkän kuukauden odotuksen jälkeen saimme kotiin Hildan, Van't Passant Reine Mangnifique.

Eipä ollut pirtissä aiemmin ollut vastaavaa duraselia. Innokas kaikesta, reenit sujuivat vähintäänkin loistavasti. Nouti varistakin jo viiden kuukauden ikäisenä.

Metsässä työskentely sujui mallikkaasti. Niinpä päätimme lähteä nuo luokan kokeisiin. Ensin Suomussalmella vesikoe täysillä pisteillä. Vieremällä ohjaaja kunnostautui ja sössi varman tuloksen koiralta. Se ei ole meikäläiselle uutta !! Maaningalta sitten myöhemmin saatiin nuo 3 tulos. 

Avo luokassa syksyllä 2023 kävimme kaksissa kokeissa,metsä-(jota arvostan korkealle kokeena) ja peltokokeissa, molemmista saatiin avo 2 tulos.

Näyttelyistä kolme sertiä joten Hildasta tuli Suomen muotovalio.Se on iso saavutus minulle ohjaajana. Samalla hyväksyttiin jalostusrekisteriin numerolla 52.

Pennutusta yritimme jo vuosi sitten. Sen kaatuminen on oma tarinansa.

Tämän vuoden alussa oli suunnitelma käydä ulkomailla asti uroksen luona. Se matka peruuntui "viime metreillä". Alkujärkytyksestä toivuttuani muistin vuosi takaisen uuden tuttavuuteni Anonyymi Caballeron omistajan kanssa. Soiteltiin ja he käyttivät koiran silmätarkissa. Eläinlääkäri oli harmitellut aavistuksen pientä löydöstä. Lähes olisi voinut jättää ilmoittamatta, mutta ohjeita täytyy noudattaa, näin se on. Uros on jalostuskelpoinen ehdottomasti, Eläinlääkäri oli todennut. Löydös niin pieni ettei periytyisi ja varsinkaan, kun Hilda on tervesilmäinen. Ja rodun pevisasäännön mukainen.

Se oli ratkaisevaa ja niinpä sovimme progetestin ja sen jälkeen treffit tämän Kapen luokse. Täytyi ihan haukata ylimäärästä happea, kun näin uroksen. Enpä ole vähään aikaan nähnyt niin komeaa bretoniurosta. Onnittelin omistajia todella komeasta koirasta. 

Keskiviikko ilta meni koirilla tutustuessa. Päätimme jättää Hildan lemmenlomalle, koska meillä oli koululaiset mukana reissussa ja aamulla pitää olla virkkuna menossa kouluun. Torstaina 25.1. astutus oli onnistunut. Perjantai aamuna haimme Hildan kotiin.

Nyt odotellaan suurella jännityksellä.

Kehoitin viemään Kapen näyttelyyn. Jo kooltaan koira on juuri kuin pitääkin. Kropaltaan lihaksikas, aivan ihana. Metsästysominaisuudet loistavat. Hyvä haku, löytää linnut ja seisoo. Avanssi räväkkä. Syy, miksi avo kokeisiin ei ole viety, on kun junnuna reenissä avanssissa saanut fassusta kopin. Tietäähän sen, että yrittää uudelleen samaa ja peräänmenoksihan se menee. Keskustelimme ja onkin tieto treenata virheestä pois. Kannustin jatkamaan treeniä ja ensi kesänä vesikoe ja syksyllä kokeisiin.