Hildasta

 Hilda tuli minulle hieman yllättäen. 

Olin käynyt katsomassa toista narttua Lucya, johon ihastuin korvia myöten. Sen astutusreissu ei kuitenkaan tuottanut tulosta, olin suunnattoman pettynyt. Mutta samalla kertaa sain kuulla, että Armin sisko Humiko on kantavana iki ihanalle Elroylle. Siinä sitä on bretonin mallia. Tämä Hildan sulhanen Kape värisytti lähes yhtä syvältä.

Alkoi jännittävä odotus. Kyyhkypassissa lähes itkin, niin onnetonta olla passissa ilman koiraa. Sorsametsälle emme lähteneet lainkaan. Hilda syntyi 25.8.20. Oli ainut oranssi valkoinen narttu, sain sen.

Olin aiemmin puhunut miehelleni josko en ottaisi enää koiraa ollenkaan. Mies totesi, että älä ota, istu kiikkustuoliin neulomaan sukkia ja et kohta pääse mihinkään. Minulla on kohtalaisen paha nivelrikko siellä täällä. Oikeassahan mieheni oli. Koira pakottaa liikkeelle. Ei metsästyskoira kehity sohvalla makaamalla. Pentu saa geeneissä noin 25% ominaisuuksistaan, loput tulevat koulutuksen, ympäristön kautta. Hihnan kaksijalkainen pää on siis merkittävässä roolissa puhuttaessa aikuisesta huippu metsästyskoirasta. 

Hilda haettiin syyslomalla kotiin. Olipahan melkonen durasel, mutta äärettömän nopea oppinen. Heti pienestä arjen pienet tilanteet toimivat oivallisina oppitunteina matkalla tämän päivän metsästyskoiran taitoihin.

Ensimmäinen tuntuma järveen oli myrskyävä aallokko. Ajattelin, että hyvästi nuorten luokan vesityö.. Sinne vaan järveen itsekkin "munasilleen" reeniin mukaan. Jos koira noutaa maalta, noutaa se myös vedestä. Niinhän siinä kävi, että nuo vesityö täysillä pisteillä. Tuomari vielä mainitsi, että on ilo nähdä innokas nuorten luokan koira vesitöissä.

Nuorten luokan kaer kokeissa kävimme pari kertaa. Eka kokeen sössin oikein loistokkaasti itse. Toisesta kokeesta nuo3. Hilda houkuteltiin luonnetestiin, saataisiin herkän rodun maineessa olevasta koirasta tietoa. Hiukan jännitti millainen tapahtuma se luonnetesti on. Heti koiran nähtyään testaava tuomari aloitti kehut. Läpi koko testin tuli vain positiivista, jopa ylistävää palautetta. Loppukritiikissä yllätyin, Hilda sai 194 pistettä. Enempikin olisi tullut, mutta tuomarikin totesi, että olen opettanut noutamaan helläsuisesti, siksi ei alkanut "taistelemaan" lelun kanssa liikaa. Tutkailin tilastoja, Hildan luonnetestitulos paras 10 vuoden ajalta nartulla.

  Avo kaer kokeissa kävimme ne pari kertaa kakkoset hakemassa. Näyttelyissä tuli alle kolme vuotiaana kasaan sertit. Niinpä muotovaliohakemusta tekemään. Myöhemmin jalostusrekisterihakemus ja nyt Hilda on jalostusrekisterissä numero 52.

Hilda on ihanteellinen kotikoira, oikein lasten fanittama. Mummutettavat pitävät "tyynyinään" perheemme kahta bretonia. Ei tulisi mieleenkään, että ärähtäisivät taaperoille.

Mitäs sitten tapahtuu, kun menen asekaapille ja otan leidini esille. Silloin koira muuttuu aivan toiseksi. Nyt olet mummu oikealla asialla, koira aivan täpinöissään. On nautinnollista kävellä metsässä, kylläkin peitteisessä pajukko taimikossa suurimmaksi osaksi, ja seurata koiran työskentelyä. Sieltä se luontaisesti tulee vinkkaamaan, että tule kuule tänne, täällä olis parit teeret. Koiran kyllä kestää mennä lähemmäs, mutta usein sitten kävi niin, että minua kaikkosivat liian kaukaa linnut. Joka reissulla koira löysi lintuja, mutta joko arkoina lähtivät jo kaukaa tai sitten minä posautin ohi. Ihan hävetti sanoa koiralle, että ohi meni. Jäniksen sain kuitenkin hienolta seisonnalta tälle syksyä. Muutama kyyhky ja sorsa saaliina myös. Aamusta tuntui jäsenet kankeille, mutta kolmenkin tunnin reissun jälkeen olo oli kuin nuorella tytöllä. Hilda on minulle arjen pelastaja, personal traileri ja ystävä, joka ei arvostele.

Nyt jännätään mitä kevät tuo tullessaan. Loppu kuusta käydään ultrassa katsomassa onko siellä pentusia. Kovin on läheisyydenkipeä koira tällä hetkellä.