Vuodet ovat vierineet

 Edellisestä päivityksestä on pitkä aika.

Armin kanssa metsästimme,kävimme kokeissa ja yhdessä teimme töitä hoitolasten kanssa.

Armi saavutti avo 1 marraskuussa 2017 Haapajärven kokeessa.Oli päivän paras hakija.

Seuraava syksy olikin sitten yllätyksellisen raskas.

Kerkesimme käydä yksissä voi luokan kokeissa Suomussalmella,kun Armi yllättäen sokeutui. Silmät olivat terveet,sehän teki asiasta vielä traagisemman.

Elämä jatkui koiran osalta iloisena,näkönsä menettäneenäkin. Pääsimme ensimmäistä kertaa Lappiin metsälle. Hienosti sokeanakin Armi löysi riekot. Noutoon tarvittiin avuksi näkevä Lara kaveri.

Töissä Armi huomioi hoitolapset kuten ennenkin. 

Syksyllä 2019 Armilla hajuaisti huononi huomattavasti. Lähellä olevien huomaaminen heikkeni ratkaisevasti. Johtuiko samasta syystä kuin näönkin menetys,se jää arvoitukseksi. Jouduin tekemään raskaan päätöksen luopua koirasta. Nyt kaikille jää kauniita muistoja. Oli raskasta pukea viimeisenä aamuna metsästysliivit päälle ja lähteä "viimeiselle" mehtuureissulle eläinlääkärin luo.

Elämä jatkuu, sanotaan.

Monen pitkän kuukauden odotuksen jälkeen saimme kotiin Hildan, Van't Passant Reine Mangnifique.

Eipä ollut pirtissä aiemmin ollut vastaavaa duraselia. Innokas kaikesta, reenit sujuivat vähintäänkin loistavasti. Nouti varistakin jo viiden kuukauden ikäisenä.

Metsässä työskentely sujui mallikkaasti. Niinpä päätimme lähteä nuo luokan kokeisiin. Ensin Suomussalmella vesikoe täysillä pisteillä. Vieremällä ohjaaja kunnostautui ja sössi varman tuloksen koiralta. Se ei ole meikäläiselle uutta !! Maaningalta sitten myöhemmin saatiin nuo 3 tulos. 

Avo luokassa syksyllä 2023 kävimme kaksissa kokeissa,metsä-(jota arvostan korkealle kokeena) ja peltokokeissa, molemmista saatiin avo 2 tulos.

Näyttelyistä kolme sertiä joten Hildasta tuli Suomen muotovalio.Se on iso saavutus minulle ohjaajana. Samalla hyväksyttiin jalostusrekisteriin numerolla 52.

Pennutusta yritimme jo vuosi sitten. Sen kaatuminen on oma tarinansa.

Tämän vuoden alussa oli suunnitelma käydä ulkomailla asti uroksen luona. Se matka peruuntui "viime metreillä". Alkujärkytyksestä toivuttuani muistin vuosi takaisen uuden tuttavuuteni Anonyymi Caballeron omistajan kanssa. Soiteltiin ja he käyttivät koiran silmätarkissa. Eläinlääkäri oli harmitellut aavistuksen pientä löydöstä. Lähes olisi voinut jättää ilmoittamatta, mutta ohjeita täytyy noudattaa, näin se on. Uros on jalostuskelpoinen ehdottomasti, Eläinlääkäri oli todennut. Löydös niin pieni ettei periytyisi ja varsinkaan, kun Hilda on tervesilmäinen. Ja rodun pevisasäännön mukainen.

Se oli ratkaisevaa ja niinpä sovimme progetestin ja sen jälkeen treffit tämän Kapen luokse. Täytyi ihan haukata ylimäärästä happea, kun näin uroksen. Enpä ole vähään aikaan nähnyt niin komeaa bretoniurosta. Onnittelin omistajia todella komeasta koirasta. 

Keskiviikko ilta meni koirilla tutustuessa. Päätimme jättää Hildan lemmenlomalle, koska meillä oli koululaiset mukana reissussa ja aamulla pitää olla virkkuna menossa kouluun. Torstaina 25.1. astutus oli onnistunut. Perjantai aamuna haimme Hildan kotiin.

Nyt odotellaan suurella jännityksellä.

Kehoitin viemään Kapen näyttelyyn. Jo kooltaan koira on juuri kuin pitääkin. Kropaltaan lihaksikas, aivan ihana. Metsästysominaisuudet loistavat. Hyvä haku, löytää linnut ja seisoo. Avanssi räväkkä. Syy, miksi avo kokeisiin ei ole viety, on kun junnuna reenissä avanssissa saanut fassusta kopin. Tietäähän sen, että yrittää uudelleen samaa ja peräänmenoksihan se menee. Keskustelimme ja onkin tieto treenata virheestä pois. Kannustin jatkamaan treeniä ja ensi kesänä vesikoe ja syksyllä kokeisiin.