Odottavan aika on pitkä vai onko?

 

Ystävänpäivä. Välillä veinaa olla mammalla tylsää, kun ei saa mennä mielensä mukaan. Ulkona olisi ihania nameja pupujen jättäminä, eikä antaisi emäntä niitä vapaasti napostella. Edellisenä viikonloppuna annoin Hildalle matokuurin. Ei siirtyisi sitten maidon mukana pennuille loiset. Vapaana saa mennä ulkona, kunhan vaan jättää pupun papanat rauhaan.

Hildahan on muotovalio, tein pientä sukututkimusta. Hilda on valio kuudennessa sukupolvessa emälinjaa. Täysin ranskalainen geeneiltään. Sisun sukutaulua myös katselin, että valioita löytyy neljästä sukupolvesta taakse päin. Sisu vielä nuori koira, kerkiää vielä vaikka mihin. Sisun emän isä on tsekistä ja siellä takana kuuluisaa pellegrinotti sukua. Uutta verta siis tiedossa niin Hildan kuin Sisunkin puolelta bretonipopulaatioon.

Nyt vaan odotellaan. Odottavan aika on pitkä ainakin näin kaksi jalkaisen näkökulmasta.

Pentue on suunniteltu lapsenuskoisesti luottaen, uroskin löytyi käsiä ristien. Kaikki mahdollinen taustatyö tehty. Luontohan se lopulta hoitaa syntymän ihmeen. Ihmisen tehtävä onkin olla vain tukena ja tarvittaessa apuna. 

Tuli jälleen yksi vuosi ikinuoruuteen lisää. Mies lupasi ostaa sen uuden haulikon, mikä jäi viime kesänä hankkimatta. Tuli hommattua tuo Rommi pentunen, en sitten raskinut investoida haulikkoon.. No tuleepahan synttäri-ja äitienpäivälahja samalla..Taitaa jäädä ostoluvan hankkiminen pentuajan jälkeen, kevääseen. Olisi nivelrikkoselle olkapäälle sitten puoli kiloa kevyempi kannettava syksylle.. Metsää saakin sitten paljon, kun Hilda on valmis kaveri ja Rommin kanssa reenataan. Jospa lintukanta liikkumillani alueilla lähtisi nousuun. Viime syksy oli todella heikko.

Ultra

 Hilda on ultrattu kantavaksi. Pitää vaan jännätä vielä muutama viikko, että nähdään montako pikkuista masussa on tarkalleen.

Nyt otetaan väliin rennosti, mutta ulkoillaan paljon. Pojat ulkoilee irti erikseen, ettei tule törmäystä. Vauhti on sen verran kovaa. Sporttinen Hildakin on ja saa ollakin. Vapaana menee omaan tahtiinsa, eikä se ole töpöttelyä.

Pennun kanssa käyty pentukurssilla ja innossaan reenaa. Rallytoko kiinnostaa molempia kovasti. Kouluttaja sanoikin eilen, että jopa kisoihin saakka, on niin nopeaoppinen ja innokas. Joo, pomppubensaa joka välissä. Vieressä rotikka niin rauhallisesti teki reeniään. Kaipa sen vuoksi bretoni onkin minun valintani, kun on aktiivinen ja ennen kaikkea metsästyskoira. Kovapäisyyskin Hiukan rauhoittunut. 

 

Uusi pyykkikone kiinnosti kovasti, niin kauan, kun sitten aikuiset koirat kävivät pyörähtämässä. Mitä lie kommunikoitu, kun sen jälkeen jätti "tv:n".

Uusi vuosi, toivoa täynnä.

 Ajattelin etten tänne kirjoittele, mutta satuin katsomaan blogia ja kiinnostusta on ollut, kävijöitä mukavasti.

Miiko lähti uuteen kotiin kasvamaan toukokuussa. Siitä on kehittynyt loistava metsästyskoiran aihio. Roosa kouluttaa koiraa taitavasti ja kainalossa kuten kanakoira koulutetaankin ihanteellisesti. 

Minä toivuin synnytyksen aiheuttamasta järkytyksestä pikku hiljaa. Kävimme Hildan kanssa ylä savon kanakoirakerhon treeneissä. Kerho muisti meitä ihanalla kukkakimpulla Hildan valioitumisen johdosta. Näin jälkeen päin olen ajatellut, että minun taidoilla ja ajan käytöllä oli suuri saavutus, että Hildasta tuli muotovalio.

Kesällä saimme järjestää omassa rannassa ja pihassa vesireenejä ja noutoharjoituksia ystävien koirien kanssa. Kesäretkellä kävimme erkkarissa hakemassa eh. Kova sade  välillä. Koira ei tykännyt kehässä olemisesta lainkaan. Tein virheen, kun otin eväät mehtuureppuun. Hilda oli, että jess, nyt lähdetään metsään. Näki koirasta, kun näyttelyalueelle tultiin, että olin suorastaan petturi. Hildaa ei ole mitattu koskaan pituussuunnassa, sitä ihmetteli, arkuudeksi katsoi tuomari..Samapa tuo, luonnetestissä parhaat pisteet nartulla tilastoissa 194p. Kertoo koirasta paljon.

Syksy lähestyi, kyyhkyjä kävimme passittamassa muutamia kertoja. Lehtokurppaa Hilda pääsi seisomaan myös. Minä pasautin ohi niin kyyhkyistä kuin kurpastakin. Rommi pentua koulutimme Hildan kanssa yhdessä. Ei ole noin kovapäistä koiraa minulla vielä ollutkaan. Koulutus onkin tapahtunut pieninä tuokioita. Varista nouti jo sitten 5kk ikäisenä. Fasaania kokeilin nyt tammikuussa. Alku pelleilyn jälkeen toi hienosti käteen. Hilda oli siinäkin coutsina.

Metsästimme kotona ja Hyrynsalmella huonoin tuloksin. Todella vähän lintuja. Hilda pääsi mieheni ja pojan ja hänen unkarinvizla Sulon mukaan Ranualle viikoksi. Sielläkin missä liikkuivat huonosti lintuja. Yksi koppelo saaliiksi kuitenkin. Myöhemmin syksyllä kotimaisemissa Velmun kanssa pääsivät yhdessä seisonnalle asti, mutta teerikanat eivät kestäneet meidän lähestyä.. Hienosti toimivat yhdessä Velmu ja Hilda.

Yhdet fassukokeetkin käytiin, kun omalla kylällä järjestivät. Avo 2 saatiin kotiin tuomisina.

Loppu syksynä sudet vaikeuttivat metsään lähtemistä. En halua, että koirani, vaikka seisoja onkin, syödään elävältä. Seisojaahan sanotaan, että pitää yhteyttä eikä susi pääsisi yllättämään.

Pennutuksen osalta laitoin itselleni ehtoja. En pääse kauas, toiselle puolen Suomea. Jos löydän hyvän uroksen läheltä, harkitsen asiaa. Meni ehkä pari minuuttia, kun Sisu löytyi

. Hieno koira, pääsin tutustumaan useampana päivänä, kun astutus oli alkuun harjoittelua. Velmu, luomuprogetesti, ilmaisi tärppipäivän olevan käsillä ja niinhän astutus onnistui. Nyt odotellaan ultraa tulevalla viikolla, mutta massu on alkanut kasvaa siihen malliin, että on kantavana. 

Tärkein kriteeri pennun tulevalle perheelle on, että koira pääsee metsälle ja se saa rakastavan kodin, ihmiset hoitamaan, kasvattamaan. Kanakoira  kasvatetaan kainalossa on hyvä neuvo. Jo pienestä pennusta ikätasoista koulutusta. Tottelevaisuus kunnossa, koira hoitaa loput. Voi käydä kuten minulle, että koira vei kaer kokeisiin, vaikka en ollut niistä kiinnostunut. Näyttelyynkin haluaa lähteä, jos koira alkaa omaan silmään näyttämään vähintäänkin loistavalta. Luustokuvaus on suotavaa, niiden avulla pystytään kehittämään jalostusta eteen päin terveempään suuntaan. Eli se on tärkeää. 

Armi vei minut voi luokkaan asti.. Hilda nyt muotovalio. Jatkosta ei tiedä vielä mitään. Rommin kanssa mennään pennun ehdoilla ilman mitään stressiä. 

Saksanseisojakerhon tietokannassa pentueet näkyy kuvat Hildasta ja Sisusta tietoineen. Molempien koirien kautta tulee uutta verta brpopulaatioon. Hilda on 47cm ja Sisu 50cm korkeita. Toiveissa sopusuhtaisia riistaviettisiä pentuja.

Laitan numeroni tähänkin jos kiinnostus heräsi uudesta mehtuukaverista. Nolla4nolla viisi26viisi4viisi3. Näin, ettei ala tulla robottipuheluita.

Elsa

En osaa näköjään asetella, tuli kuvat tekstin väliin..

                                     Hilda ainokainen Miiko on kehittynyt loistavasti niin käyttöön kuin näyttöönkin. Kuvassa joulukuussa messarissa molempina päivinä kp ja rop Pentu. Hilda periyttää hienoa laatua.

                                         Jouluna 2024. Tirppa, Velmu, Rommi ja Hilda.

 Uuden vuoden tietämissä kävi Sisu poika lemmen treffeillä..Velmu toimi luomuprogena ja alkusählin jälkeen homma meni maaliin.

 Pieni poikapallero syntyi 29.3.24. Ei ihan menny kuin strömsöössä, mutta valoa kohti.

Ei ole kasvatustyö helppoa. Minä otan sen niin henkilökohtaisesti ja antaumuksella.

Pentu saa rakastavan, aktiivisen kodin. 

Nyt kasvetaan hurjaa vauhtia,onhan maitobaari vain ja ainoastaan hänen käytössään.

Harmittaa niiden halukkaiden puolesta, jotka toivoivat pentua nimenomaan Hildasta.

Katsellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 

Nyt keskitymme elämään pentulaatikon äärellä. Odotamme yökylään pienen pojan tulevaa omistajaa kunhan hiukan tässä vielä kasvetaan.

Seuraavaa syksyä odotellaan kovasti. Jospa olisi myös mukavaa jaettavaa kuvin ja kertoen teillekin. Sitä odotellessa..

Tietenkin jos jotain kivaa tapahtuu kesäaikaan, voin jakaa, muutoin nyt keskityn jakamaan iloa pikku pojan tulevan ohjaajan kanssa yksityisesti.

Ultra

Eka saalis kyyhkyalotuksessa,Hilda 11k.

Kiinni, että sain keskittyä kyttäämiseen. 

Sorsan aloituksessa niinikään 11k.Yhden tavin pääsi noutamaan.

                                           Lapset pitävät tyynyinään koiria.
 

Hildan kanssa käytiin eilen ultrassa. Kantavana näkyy olevan.

Innokkain pennun varaaja oli seuraamassa Hildan metsäkoetta viime elokuussa ja peltokoetta lokakuussa. Ensimmäistä seisojaa hankkimassa. Minun tehtäväni kasvattajana on olla tukena kaikissa vaiheissa, pennusta aikuisuuteen jopa vanhuuteen saakka. Mikäpä siinä, minulla on sitä kantapään kautta opittua tietoa runsaasti.

Kaikenlaisia oppaita on niin netti-kuin kirjaversioina. Niistä pitää poimia omalle koiralle sopivat koulutusohjeet. Oppaat eivät ole se ehdoton toimintamalli. Täytyy osata lukea omaa koiraa, että poimii juuri meille käypäset koulutusohjeet.

Minulle kasvattaja antoi Hildaa ottaessani yhden neuvon:"Tottelevaisuuden osaat opettaa, koira hoitaa lopun". Hyvä neuvo, mutta ei ehkä satasella onnistunut. No, kukapa haluaisikaan itselleen mehtuukaverin, joka toimii kuin "robotti nappia painamalla". Koira menee vaistojensa varassa. Koskaan koira ei tee ilkeyttään virheitä, silloin saa ohjaaja katsella peiliin. 

Olenkin oppinut ja neuvonut, että tottelevaisuus kuntoon, sitten vasta metsään. En ole pitänyt koskaan liinaa koiralla. Pysähtymistä on reenattu tarpeeksi Heti alku ajoista saakka.

Nuoren koiran kanssa ei pidä jatkaa metriäkään, kun tilanne kuumuu. Silloin voi vaikka lähteä kotiin tai pitää kunnon tauon. Sain tämänkin oppia selkäpiitä pitkin..Malttia siis.

Nyt elellään päivä kerrallaan massua kasvatellen. Ulkoillaan paljon, saa Hilda juosta vapaana niin pitkään kuin se tuntuu mielekkäälle. Terveydestä, ravinnosta pidetään hyvä huoli, että mamma voi mahdollisimman hyvin.

Hildasta

 Hilda tuli minulle hieman yllättäen. 

Olin käynyt katsomassa toista narttua Lucya, johon ihastuin korvia myöten. Sen astutusreissu ei kuitenkaan tuottanut tulosta, olin suunnattoman pettynyt. Mutta samalla kertaa sain kuulla, että Armin sisko Humiko on kantavana iki ihanalle Elroylle. Siinä sitä on bretonin mallia. Tämä Hildan sulhanen Kape värisytti lähes yhtä syvältä.

Alkoi jännittävä odotus. Kyyhkypassissa lähes itkin, niin onnetonta olla passissa ilman koiraa. Sorsametsälle emme lähteneet lainkaan. Hilda syntyi 25.8.20. Oli ainut oranssi valkoinen narttu, sain sen.

Olin aiemmin puhunut miehelleni josko en ottaisi enää koiraa ollenkaan. Mies totesi, että älä ota, istu kiikkustuoliin neulomaan sukkia ja et kohta pääse mihinkään. Minulla on kohtalaisen paha nivelrikko siellä täällä. Oikeassahan mieheni oli. Koira pakottaa liikkeelle. Ei metsästyskoira kehity sohvalla makaamalla. Pentu saa geeneissä noin 25% ominaisuuksistaan, loput tulevat koulutuksen, ympäristön kautta. Hihnan kaksijalkainen pää on siis merkittävässä roolissa puhuttaessa aikuisesta huippu metsästyskoirasta. 

Hilda haettiin syyslomalla kotiin. Olipahan melkonen durasel, mutta äärettömän nopea oppinen. Heti pienestä arjen pienet tilanteet toimivat oivallisina oppitunteina matkalla tämän päivän metsästyskoiran taitoihin.

Ensimmäinen tuntuma järveen oli myrskyävä aallokko. Ajattelin, että hyvästi nuorten luokan vesityö.. Sinne vaan järveen itsekkin "munasilleen" reeniin mukaan. Jos koira noutaa maalta, noutaa se myös vedestä. Niinhän siinä kävi, että nuo vesityö täysillä pisteillä. Tuomari vielä mainitsi, että on ilo nähdä innokas nuorten luokan koira vesitöissä.

Nuorten luokan kaer kokeissa kävimme pari kertaa. Eka kokeen sössin oikein loistokkaasti itse. Toisesta kokeesta nuo3. Hilda houkuteltiin luonnetestiin, saataisiin herkän rodun maineessa olevasta koirasta tietoa. Hiukan jännitti millainen tapahtuma se luonnetesti on. Heti koiran nähtyään testaava tuomari aloitti kehut. Läpi koko testin tuli vain positiivista, jopa ylistävää palautetta. Loppukritiikissä yllätyin, Hilda sai 194 pistettä. Enempikin olisi tullut, mutta tuomarikin totesi, että olen opettanut noutamaan helläsuisesti, siksi ei alkanut "taistelemaan" lelun kanssa liikaa. Tutkailin tilastoja, Hildan luonnetestitulos paras 10 vuoden ajalta nartulla.

  Avo kaer kokeissa kävimme ne pari kertaa kakkoset hakemassa. Näyttelyissä tuli alle kolme vuotiaana kasaan sertit. Niinpä muotovaliohakemusta tekemään. Myöhemmin jalostusrekisterihakemus ja nyt Hilda on jalostusrekisterissä numero 52.

Hilda on ihanteellinen kotikoira, oikein lasten fanittama. Mummutettavat pitävät "tyynyinään" perheemme kahta bretonia. Ei tulisi mieleenkään, että ärähtäisivät taaperoille.

Mitäs sitten tapahtuu, kun menen asekaapille ja otan leidini esille. Silloin koira muuttuu aivan toiseksi. Nyt olet mummu oikealla asialla, koira aivan täpinöissään. On nautinnollista kävellä metsässä, kylläkin peitteisessä pajukko taimikossa suurimmaksi osaksi, ja seurata koiran työskentelyä. Sieltä se luontaisesti tulee vinkkaamaan, että tule kuule tänne, täällä olis parit teeret. Koiran kyllä kestää mennä lähemmäs, mutta usein sitten kävi niin, että minua kaikkosivat liian kaukaa linnut. Joka reissulla koira löysi lintuja, mutta joko arkoina lähtivät jo kaukaa tai sitten minä posautin ohi. Ihan hävetti sanoa koiralle, että ohi meni. Jäniksen sain kuitenkin hienolta seisonnalta tälle syksyä. Muutama kyyhky ja sorsa saaliina myös. Aamusta tuntui jäsenet kankeille, mutta kolmenkin tunnin reissun jälkeen olo oli kuin nuorella tytöllä. Hilda on minulle arjen pelastaja, personal traileri ja ystävä, joka ei arvostele.

Nyt jännätään mitä kevät tuo tullessaan. Loppu kuusta käydään ultrassa katsomassa onko siellä pentusia. Kovin on läheisyydenkipeä koira tällä hetkellä.