Jää 28.6.12 meidän perheessä historian kirjoihin, oli se sellanen päivä. Loppujen lopuksi maailmaan saatettiin 11 pentua, 9 urosta ja 2 narttua.
Ei jää näköjään Leevistä johtuen nartut tyhjäksi..
Monta päivää Reetalla oli jo hankala olla. Kuljimme kymmeniä kilometrejä tässä lähi ympäristössä pikku matkoja kerrallaan. Kaksi viimestä yötä ei nukuttu ollenkaan, puolen tunninkin välein jaloteltiin..
Eilen aamulla sitten syntyi ensimmäinen poika puoli kahdeksan jälkeen. Virkeä kuin mikä. Toista sitten odotimme hartaasti, kävelytimme Reetaa ja toivoimme parasta. Yhdentoista jälkeen soitin Iisalmen pieneläinklinikalle. Kutsu kiireesti sinne. Perille päästyämme alkoi C vitosen peräkontista kuulua vikinää, pirteä tyttö syntyi juuri, erittäin pirteä olosuhteisiin nähden. Yksi iso uros syntyi klinikalla. Sitten lääkityksestä huolimatta loppui aktiivinen supistelu.
Jännitin miten käy pentujen, jos päädytään keisarinleikkaukseen, hylkääkö emo. Ei todellakaan..Reeta on mitä parhain emo. Teimme pikaratkaisun ja poistatimme Reetalta samalla kohdun. Ei tarvitse juoksujen takia jäähä pois metsästysretkiltä. Lepertelimme Reetalle, että syksyllä vietämme paljon aikaa Hyrynsalmella, siellä on paljon jäniksiä. Siellä saa Kaikukin harjoitella rauhassa ilman, että "hyvä naapuri" ampuu ajosta, toivon ainakin niin.
Ei ollut pennutus helppo, varsinkaan, kun itse elin niin voimakkaasti mukana. Klinikalle päästyämme veinas emännälle tulla "noutaja". Oli unohtunu aamupalakin, sen haukkasin sitten iltapäivällä..
Toivon, että tämä vaikeimman kautta tapahtunut syntymä kasvattaa huippuyksilöitä, jotka tuovat aikanaan iloa omistajilleen saaliiden ja jopa valionarvojen muodossa. Eilen itsellä oli mieli maassa. Tuntui etten uskalla ajatellakkaan mahdollisesti joskus pennuttaa Kaikua. Mutta mennään päivä kerrallaan ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti