Naapurin rouva kehotti katsomaan koirien suuhun. Niin on ennen kuulema hyvät ajurit valittu..Minä tein työtä käskettyä. Kaikilla pennuilla mustia läikkiä kitalaessa. Empä ole koskaan katsonut aikuisten koirieni kitaan tutkiakseni millaset värit sieltä löytyy. Reetalla ja Kaikulla molemmilla aivan pikimustat kitalaet. Sen perusteella vanha uskomus siis pitää paikkansa - ovathan molemmat mahottomia ajamaan jänistä. Viikonloppuna tulee mies varaamaan pennun, eli vapaana on sen jälkeen 3 suorahäntäistä ja yksi mutkahäntä.
Reeta vähitellen vähentää imettämistä, tietämättä raukka, että sillä on suora vaikutus ruoka-annoksiin. Pennuille rakennetaan pikku koppia tuohon pihalle, että pääsevät turvallisesti tutkailemaan ulkomaailmaa aitauksesta käsin.
Pennut kasvavat kovaa vauhtia. Ei uskoisi, että sellaisista pötkylöistä kehkeytyy tollasia ihanuuksia.. Istun patjalla pentuaitauksessa pitkiä toveja, pitäen jokaista sylissä, jutellen, kutitellen ja tutkien, että oppivat käsittelyyn. Käytän niitä myös tuvan puolella. Saavat tutkia ja juosta vapaasti - emon tissien perässä.
Armi joutuu katselemaan häkistä, kun pikkuset juoksentelevat. Kokoero on vielä liian suuri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti